Päivitykset kuukaudelta joulukuu, 2014 Näytä/piilota kommentit | Näppäimistön pikavalinnat

  • nopoles 22.00 / 11.12.2014 Pikalinkki | Vastaa  

    Koevoluutio on syyllinen 

    Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.

    Kolme metsästäjää löytyy leiristään kuolleena. Mitään väkivallan merkkejä ei näy, eikä mitään ole varastettu tai rikottu. Ainoa johtolanka on nuotion kahvipannusta löytynyt pieni salamanteri, hännällinen sammakkoeläin. Poliisi jättää tutkimuksen kesken muiden johtolankojen puutteessa.

    Kymmenen vuotta myöhemmin biologi alkaa selvittää tapausta, olisiko kahvipannusta löytynyt salamanteri – länsirannikonsalamanteri eli Taricha granulosa – myrkyllinen ja metsästäjät kuolleet salamanterin myrkkyyn napattuaan sen vahingossa kahviveteensä? Pian selviää, että onhan se myrkyllinen – järkyttävän myrkyllinen – yhden pyrstösammakon myrkky riittäisi tappamaan kymmeniä ihmisiä.

    Samaan aikaan toisaalla kemisti tutkii samaa salamanteria ja saa selville, että sen myrkky on tetrodotoksiinia, samaa vahvaa hermomyrkkyä, jota on esimerkiksi pallokaloilla.

    Mutta miksi? Myrkyn valmistaminen ei ole ilmaista. Mihin pikkuruinen salamanteri tarvitsee sellaisen määrän myrkkyä, että sillä tappaisi norsun? Oregonissa ei ole norsuja, eivätkä norsut syö salamantereita.

    Arvoitus alkoi ratketa onnekkaasti, kun biologi huomasi sukkanauhakäärmeen (Thamnophis sirtalis) nappaavan yhden biologin ämpäriin keräämistä salamantereista. Biologi ei ollut tutkinut myrkyn tehoa käärmeisiin ei ollut tutkittu koska ei pitänyt käärmeistä (kumma biologi!) – ja kas kummaa, peto ei ollut moksiskaan tetrodotoksiiniannoksestaan.

    Pieni sukkanauhakäärme veikeä kiemurteli pois supermyrkyllinen vesilisko vatsassaan.

    Supermyrkyllisen salamanterin arvoituksen takana oli evolutiivinen kilpavarustelu. Salamanterit ovat myrkyllisiä, mutta käärmeet kehittävät vastaiskuksi immuniteettiä myrkylle: tit for tat eli potut pottuina. Salamanteri lisää myrkyn määrää ja käärme parantaa vastustuskykyään – kierre on valmis.

    Lopulta myrkkyä on ihan valtava yliannos kaikille muille saalistajille kuin sukkanauhakäärmeille. Sukkanauhakäärmeet ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin niin paha peto länsirannikonsalamantereille ja vastaavasti länsirannikonsalamanterit niin tärkeää ravintoa sukkanauhakäärmeille, Kilpavarustelu salamanterin ja käärmeen välillä jatkuu ja sivustakärksijöiksi voivat joutua viattomat metsästäjät, jotka haluavat vain keittää kahvia.

    Lähteitä:

    http://mentalfloss.com/article/56743/silence-newts

    https://www.youtube.com/watch?v=fAR4ri3zDjE&feature=youtu.be&a

    http://phys.org/news/2014-11-snakes-evolutionary-arms-poisonous-newt.html

    http://blogs.discovermagazine.com/loom/2011/06/21/a-beautiful-web-of-poison-extends-a-new-strand/

    Hanifin, C.T., Brodie, E. D. Jr ja  Brodie E. D. III 2008: Phenotypic mismatches reveal escape from arms-race coevolution. PLoS Biol 6: e60.

    Mainokset
     
  • nopoles 16.29 / 15.10.2014 Pikalinkki | Vastaa  

    Puhumista itsekseen ja unissaan – viittomalla 

    Uudessa Tiede -lehdessä (@tiede_lehti) on Jani Kaaron juttu Martha’s Vineyard -saaresta. En ole lehteä vielä nähnyt – se tulee Heurekaan (@Heurekafi) ja näen lehden, kun minulla seuraavan kerran on siellä vaihteeksi työvuoro – enkä tiedä onko kirjoitukseen otettu mukaan seuraavaa tarinaa. Mutta se on niin ihana tarina, että se on kahdenkin kertomisen arvoinen (-:

    Neurologi Oliver Sacks (@OliverSacks) vieraili Marha’s Vineyardilla, kun siellä vielä oli elossa saaren kuuroa ja kuulevaa viittomakielistä kantaväestöä.

    Saarihan on kuuluisa siitä, että sen ihmispopulaatiosta hyvin suuri osa, noin neljännes, oli aikanaan perinnöllisesti kuuroja, niin että saarella käytännössä kaikki osasivat saaren viittomakieltä ja monelle kuulevalle se oli toinen äidinkieli.

    Seuraavassa Sacksin mainiossa Seeing Voices -kirjassaan (1989) kertoma tarina (suomennos omani):

    ”[…] puolisen tusinaa vanhoja ihmisiä juoruilemassa keskenään kuistilla. He olisivat voineet olla keitä tahansa vanhuksia, vanhoja naapuruksia, puhelemassa yhdessä – kunnes yhtäkkiä, hyvin hämmästyttävästi, kaikki vaihtoivat viittomakieleen. He viittoilivat minuutin verran, nauroivat ja vaihtoivat takaisin puheeseen. Tuolla hetkellä tiesin, että olin saapunut oikeaan paikkaan. Kun puhuin yhdelle vanhimmista siellä, huomasin toisen hyvin kiinnostavan asian. Vanha rouva, yhdeksissäkymmenissä, mutta terävä kuin partaveitsi, vaipui aina välillä rauhalliseen haaveiluun. Samalla hänen olisi voinut kuvitella neulovan, kädet jatkuvassa mutkikkaassa liikkeessä. Mutta hänen tyttärensä, joka oli myös viittoja, kertoi, että hän ei neulonut, vaan ajatteli itsekseen, ajatteli viittomalla. Unissaankin, minua valistettiin edelleen, vanha leidi saattoi tapailla osittaisia viittomia sängynpeitteeseen – hän näki unia viittomilla.

    Lähde: Sacks, O. 1989: Seeing voices. (Vintage Books edition 2000: s. 29-30)

    Oliver Sacks itsekin on jo 81-vuotias ja silmäsyöpäänkin sairastunut, mutta niin vain tweettailee ja kaikkea vielä hyvin aktiivisesti. Sacksin haastattelu: ”My interest in the deaf and Martha’s Vineyard” .

     
    • susanhaggerty 19.52 / 15.10.2014 Pikalinkki | Vastaa

      How wonderful that you made the connection with Seeing Voices! It’s been years since I read it, and I had forgotten that Sacks had been to Martha’s Vineyard and seen the Sign Language in use. I will have to go back and read it again.

      • nopoles 20.28 / 18.10.2014 Pikalinkki | Vastaa

        Yes, Seeing Voices definitely is a great book. I cited above this passage from the book:

        ”…saw half a dozen old people gossiping together on the porch. They could have been any old folks, old neighbors, talking together – until suddenly, very startlingly, they all dropped into Sign. They signed for a minute, laughed, then dropped back to speech. At this moment I knew I had come to the right place. And, speaking to one of the very oldest there, I found one other thing, of very great interest. This old lady, in her nineties, but sharp as a pin, would sometimes fall into a peaceful reverie. As she did so, she might have seemed to be knitting, her hands in constant complex motion. But her daughter, also a signer, told me she was not knitting but thinking to herself, thinking in Sign. And even in sleep, I was further informed, the old lady might sketch fragmentary signs on the counterpane – she was dreaming in Sign.”

        Have you read “The Island of the Colour-Blind and Cycad Island”? It’s another great book by Oliver Sacks (one of many)

        Oliver Sacks is not an ordinary tourist… (-: He has visited in addition to Martha’s Vineyard also Micronesian islands as a “neuroanthropologist” (his own wording): “intent on seeing how individuals and communities responded to unusual endemic conditions – a hereditary total colour-blindness in Pingelap and Pohnpei; a progressive, fatal neurodegenerative disorder [ALS or Parkinsonism –like; still mysterious] in Guam and Rota.

    • nopoles 21.24 / 18.10.2014 Pikalinkki | Vastaa

      Oliver Sacks ei ole ihan tavallinen turisti.

      ”Neuroantropologin” seikkailut Mikronesiassa [täysin] ”värisokeiden saarilla” ja ”käpypalmusaarilla” [mystinen als/parkinsonismi -oire-epidemia] ovat ehdottomasti myös lukemisen arvoisia: ”The Island of the Colour-Blind and Cycad Island”

      http://www.amazon.com/The-Island-Colorblind-Oliver-Sacks/dp/0375700730#reader_B009UAO0MA

      • niin kuin kaikki muutkin Sacksin kirjat!
    • nopoles 12.41 / 20.10.2014 Pikalinkki | Vastaa

      I think Oliver Sacks’ book ”A leg to stand on” should be required reading for every medical student in the world 🙂

      It’s an autobiographical story about how a doctor, neurologist, becomes a patient.

      From the preface: ”I had never found myself a patient before, and now I was at once physician and patient. I had imagined my injury (a severe but uncomplicated wound to the muscles and nerves of one leg) to be straightforward and routine, and I was astonished at the profundity of the effects it had: a sort of paralysis and alienation of the leg, reducing it to an ’object’ which seemed unrelated to me; an abyss of bizarre, and even terrifying, effects. […] I found the abyss a horror, and recovery a wonder; and I have since had a deeper sense of the horror and wonder which lurk behind life and which are concealed, as it were, behind the usual surface of healt.

      … and this was ”only” about an injured leg… No doubt, after this incident Sacks had even more deep understanding of and he felt even more empathy with his patients than before.

      Videos:

      Oliver Sacks tells about his ”A leg to stand on book”: http://www.webofstories.com/play/oliver.sacks/152

      ”Why it took me nine years to write A Leg to Stand On”: http://www.webofstories.com/play/oliver.sacks/154

      Strange experiences even after the book was finally written and published (”Not quite a full recovery from my leg injury”): http://www.webofstories.com/play/oliver.sacks/153

    • nopoles 14.05 / 10.11.2014 Pikalinkki | Vastaa

      Näin viimein Tiede-lehden jutun Marha’s Vineyardista. Hyvä juttu! Ja olihan siellä sama tarina itsekseen viittoilevasta ja viittomilla unia näkevästä vanhasta naisesta. Minkä olin unohtanut, oli että Oliver Sacksin vieraillessa saarella siellä ei ollut enää jäljellä yhtään kuuroa viittomakielistä ihmistä, joten kaikki Sacksin saarella tapaamat viittomakieliset ihmiset olivat kuulevia.

    • nopoles 1.40 / 7.12.2014 Pikalinkki | Vastaa

  • nopoles 14.11 / 8.8.2013 Pikalinkki | Vastaa
    Avainsanat: aivot, fotonit, hermoimpulssit, hermosolut, , ,   

    Kuinka paljon neurotutkijan päässä säteilee 

    Löysin eilen lähikirjastosta kiinnostavan uuden kirjan neurologiasta (Eagleman 2011). Aloin lukea ja pääsinkin jo ensimmäisen kappaleen ensimmäiselle sivulle…

    Eagleman kirjoittaa:

    ”Aivosi koostuvat soluista, joita kutsutaan neuroneiksi ja gliasoluiksi – ja niitä on satoja miljardeja. […] Jokainen neuroni lähettää sähkösykäyksiä muihin neuroneihin satoja kertoja sekunnissa. Jos jokaista näistä aivojen biljoonista ja biljoonista sykäyksistä kuvattaisiin yhdellä ainoalla valofotonilla, niiden loiste olisi häikäisevän kirkas.”

    Havainnollistus on muuten aivan mahtava, mutta minulle tuli epäilys, että se ei ole totta…

    Asia piti tarkistaa. Jatkan kivan kirjan lukemista sitten myöhemmin.

    Neuroneja on aivoissa noin 1011. Jos arvioidaan vähän yläkanttiin, että jokainen neuroni lähettää tuhat sähköimpulssia sekunnissa, siitä tulee yhteensä 1014 sykäystä.

    Jos siis jokainen sykäys kuvataan yhdellä fotonilla, valohiukkaisia saadaan joka sekunti matkaan 1014 eli sata biljoonaa kappaletta. Kuulostaa aika isolta määrältä, mutta fotonit ovat pieniä. Tosi pieniä. Tosi, tosi pieniä.

    Otetaan vertailuksi hehkulamppu. Millaisia määriä hehkulamppu lähettää fotoneja?

    Tällainen pitäisi tietysti laskea itse, mutta – hei, tämä on Tiedettä laiskoille – joten etsin netistä. Helppo homma, hehkulampun fotonien määrä tuntuu olevan aika suosittu laskutehtävä yliopistojen fysiikan perusopinnoissa…

    Sadan watin hehkulamppu, joka säteilee keskimäärin 550 nanometrin valoa, lähettää noin 8.3.1018 valohiukkasta sekunnissa eli pyöreästi kymmenen triljoonaa. (Hiukan lampusta tulee myös aallonpituuksia mitä silmä ei näe, mutta valtaosa on ihan näkyvää valoa.)

    Hehkulamppu säteilee enemmän kuin edellisen vertailun mukainen aivojen kuviteltu säteily – satatuhatta kertaa enemmän!

    Hehkulamppu säteilee satatuhatta kertaa kirkkaammin kuin pää säteilisi, jos jokainen neuronin sykäys lähettäisi liikkeelle valohiukkasen. En oikein osaa pitää sadastuhannesosaa hehkulampun kirkkaudesta häikäisevänä (alkukielellä blinding = sokaiseva)… 🙂

    Edellinen ei tarkoita, etteikö aivojen kapasiteetti olisi käsittämättömän huimaava juuri kuten Eagelman hehkuttaa. Fotonit olivat vain epäonnistunut vertailu, niillä ei sinänsä ole mitään tekemistä aivojen sähköimpulssien kanssa.

    Kirja näyttää edelleen lupaavalta. Selailin sitä vähän sieltä täältä ja löysin heti toisen mukavan vertailun [alunperin Read Montaguen kirjasta Your brain is (almost) perfect: How we make decisions]: Kun Deep Blue -tietokone voitti Garry Kasparovin shakkiturnauksessa, se pyöri tuhansien wattien teholla. Kasparovin aivojen energiankulutus oli noin kaksikymmentä wattia.

    Deep Bluen tehoja oli yllättävän vaikea nopeasti tarkistaa. Tyydyin siihen mitä yleensä löysin vanhoista supertietokoneista. Lienee turvallista sanoa, että voittoisa shakkitietokone käytti vähintään satoja kertoja enemmän tehoja kuin vastustajana ollut ihminen.

    Voimme ylpeillä aivojemme tehottomuudella! Tästä saakin hyvän moton: Aivot: hyviä tuloksia vähällä vaivalla.

    Lähde: Eagleman, D. 2011: Incognito: Aivojen salattu elämä. Suom. 2012 J. Kankaapää. Avain, 304 s.

     
    • nopoles 13.01 / 1.10.2013 Pikalinkki | Vastaa

      Supernovista tulee paljon neutriinoja; niin paljon ja niin energisinä, että ne tappavat. Räjähtävän tähteä ei olisi turvallista katsella edes miljardien kilometrien päästä (Deutch 2011). Eikä auttaisi tietenkään mitään vaikka katselisi supernovaa miljardin kilometrin paksuisen lyijylevyn läpi, suurinta osaa neutriinoista lyijy tai mikään muukaan aine ei edelleenkään hidastaisi yhtään.

      On jopa spekuloitu, että galaktisella lähialueellamme räjähtäneiden tähtien lähettämillä neutriinoryöpyillä voisi olla jotain tekemistä Maapallon eliölajien joukkosukupuuttojen kanssa (Collar 1995).

      Collar, .J. I. 1996: Biological effects of stellar collapse neutrinos. Phys. Rev. Lett. 76: 999-1002. Pdf.

      Deutch, David 2011: The beginning of infinity: Explanations that transform the world. Pehmeäkantinen painos 2012 Penguin Books. 488 s.

      • nopoles 19.57 / 27.11.2013 Pikalinkki | Vastaa

        Uusin xkcd – what if? -kirjoitus (http://what-if.xkcd.com/73/) paneutuu tappavaan neutriinosäteilyyn.

        ”Ajattelet supernovia kuinka isoiksi tahansa, ne ovat sitä suurempia.”

        Xkcd:n Randall Munroe päätyy laskelmissaan vähän eri tulokseen kuin Deutsch. Laskelmat perustuvat Karamin (2002) artikkeliin, jonka mukaan neutriinosäteily on yhden parsekin etäisyydellä supernovasta puoli nanosievertiä. Munroe ekstrapoloi tästä, että tappavaa neutriinosäteily on ”vain” 2.3 astronomisen yksikön eli 340 miljoonan kilometrin päässä supernovasta.

        Karam, P. A. 2002: Gamma and neutrino radiation dose from gamma ray bursts and nearby supernovae. Health Physics 82: 491-499.

  • nopoles 23.21 / 6.8.2013 Pikalinkki | Vastaa
    Avainsanat: näköaisti, , Twitter, , värit   

    Miksi taivas ei ole violetti (yli 140 merkin selitys) 

    Niin kuin kaikki maailman tylsät ”miksi taivas on sininen?”-selitykset tietävät kertoa, spektrin sinisen alueen aallonpituudet siroavat voimakkaammin kuin punaisen pään aallonpituudet ja siksi taivaalta tulee silmiin enemmän sinistä valoa.

    Esimerkkitweetti 1: ”Newton places prism in the path of white sunlight coming through a slit in curtains at Woolshorpe. Projected on darkened wall, he sees… [fuskua, jatkuu toisessa tweetissä] …fanned out into a ’spectrum’, all colours of rainbow – red (r), orange (o), yellow (y), green (g), blue (b), indigo (i), violet (v)” (Chown ja Schilling 2011, s. 3).

    Jotenkin tuo hyvin ilmeinen pikkufakta, että sateenkaaren toinen laita on violetti, ei sininen unohtuu usein taivaan sinisyys -selityksistä.

    Esimerkkitweetti 2:Key fact 2: White sunlight, as Newton discovered, is made of all colours of the rainbow, from blue (smallest wavelength) to red (longest)” (Chown ja Schilling 2011, s. 5).

    Jos ihan tieteellisen oikeasti aletaan mitata, että minkälaista säteilyä ”sinitaivaalta” silmiin saapuu, niin tulos on tämä: sinistä ja violettia tulee runsaasti – molempia suunnilleen saman verran – ja vihreääkin ihan merkittäviä määriä. Kaikkea muunkin sortin valoa taivaalta silmiin saapuu, mutta niin vähän, että sitä ei tarvitse tässä yhteydessä huomioida.

    xkcd why isn't the sky violet

    Selitystä taivaan sinisyydelle ja ei-violettisuudelle pitää hakea fysiikan lisäksi myös fysiologiasta ja neurologiasta – ja fysiologian ja neurologian kummallisuuksien ultimaattiin ymmärtämiseen tarvitaan edelleen evoluutiobiologiaa.

    Silmien värien näkemiseen erikoistuneet rakenteet ovat – niin kuin biologisen evoluution viritelmät yleensäkin – käytännössä ja normaaleissa oloissa erittäin toimivat, mutta periaatteeltaan hiukan kummalliset ja poikkeuksellisissa oloissa helposti harhautuvat.

    Taivaan näkeminen tasaisen vaaleana yksivärisenä taustana on epäilemättä kätevää ja hyödyllistä ja siksi luonnonvalinnan suosiossa, koska silloin erottaa paremmin mitä olennaista etualalla tapahtuu.

    Silmässä on kolmenlaisia valoa aistivia soluja (niitä koulukirjoista tuttuja tappeja). Ihmisen valoa aistivat solut ovat erikoistuneet niin, että kaikki rekisteröivät parhaiten omaa kohtaansa spektristä: 460, 530 ja 650 nanometrin aallopituuksia.

    Siihen se yksinkertaisuus sitten loppuukin: aistisolut eivät ole niin turhan tarkkoja mihin reagoida. Solut voivat toimia kunhan aallopituus on suunnilleen oikea ja ihmisen kolmen eri solutyypin havaitsemat spektrikaistat menevät kaikki iloisesti päällekkäin.

    silmän tappisolujen herkkyys eri aallonpituuksille

    Käytännössä homma toimii niin, että eri aallonpituuksien yhdistelmät voivat näyttää samalta kuin puhdas yhden aallonpituuden valo.

    Ensimmäinen esimerkki: kun silmään tulee yksinään punaiselta ja vihreältä näyttävää valoa yhdistelmänä, niin solut toimivat aivan samoin kuin jos silmään tulisi puhdasta sellaisenaan keltaiselta näyttävää valoa.

    Toinen esimerkki: auringosta tulee eniten vihreää valoa ja silmä on myös herkin vihreälle (luonnonvalinnan suosima ominaisuus taas, kannattaa nähdä sitä valoa mitä on paljon). Aurinko ei silti näytä vihreältä, koska auringosta tulee paljon kaikkea muutakin näkyvää valoa ja aivot yhdistelevät kokonaisuudesta käytännöllisen taustavärin kaikelle muulle.

    Kolmas esimerkki: jos  silmään tulee violettia ja sinistä valoa ja lisäksi vähän vihreää, silmä toimii samoin kuin jos siihen tulisi puhdasta sinistä valoa ja sen lisäksi vähän valkoiselta näyttävää säteilyä, mikä puolestaan tarkoittaa kaikkien näkyvien aallonpituuksien yhdistelmää (Smith 2005)…

    … ja siinähän se selitys tulikin sille, että miksi taivas on (vaalean-) sininen.

    …noin niin kuin ihmisen (ja luultavasti läheisimpien kädellissukulaistemme) silmin.

    Lintujen silmissä on neljänlaisia väriä aistivia soluja, ei vain kolmea sorttia niin kuin meillä.

    Olisi kiinnostavaa vaihtaa kokeeksi silmiä linnun kanssa, niin että omat aivot näkökeskuksineen saisi kuitenkin pitää. Miltä näyttäisi silloin ihmisen aivoissa taivaan vihreä-sini-violetti (+ultravioletti!) säteily? Entä miltä näyttäsi vain kolmeen väriin perustuva tietokoneruutu, kun silmässä olisikin kapasitettia neljään väriin?

    Vielä kiinnostavampi olisi kokeilla sirkkaäyriäisen eli mantiksen silmiä, joissa on 12 eri tavoin valon aallonpituudelle herkkiä soluja plus neljänlaisia soluja valon eri polarisaatiotasoille kaikkien muiden hienouksien lisäksi. Mantis itse ei välttämättä saa silmistään ihan kaikkea iloa irti.

    Viitteet:
    Chown, M.  ja Schilling, G. 2011: Tweeting the Universe: Tiny explanations of very big ideas. Faber and Faber, 311 s. (pehmeäkantinen painos 2013). Kirjan idea on että kaikki kappaleet ovat korkeintaan yhden twitter-viestin mittaisia. Chownin kirjoja olen lukenut ja tiedän, että tämä on taitava popularisoimaan, mutta 140 merkkiä on aika vähän. Twitter-virkkeet lyhyitä. Usein ei predikaattia. Paljon esim. lyhenteitä ym. Tässä esimerkki kirjan minusta onnistuneesta tweetistä (s. 41): ”Space is a dangerous place. It’s a bitterly cold vacuum, pervaded by lethal radiation, deadly particles, meteorites and killer asteroids.

    Smith, G. S. 2005: Human color vision and the unsaturated blue color of the daytime sky. Am. J. Phys. 73: 590-597 (pdf). Tiettävästi ensimmäinen artikkeli, jossa koottiin kattavasti yhteen sinitaivaan fysiikka ja fysiologia.

    Kuvat:
    Aallonpituuskäyrät
    Xkcd-originaali.

     
    • nopoles 15.51 / 11.8.2013 Pikalinkki | Vastaa

      Tällaisen satuin löytämään tänään. Vähän tämäkin oikoo mutkia ja käyttää turhan teknisiä termejä, mutta aika hyvä alle kahden tweetin mittainen (n=228) tiivistelmä taivaan sinisyyden syistä.

      If a little kid ever asks you just why the sky is blue, you look him or her right in the eye and say, ’It’s because of quantum effects involving Rayleigh scattering combined with a lack of violet photon receptors in our retinae.’” Plait, P. C. 2002: Bad astronomy: Misconceptions and misuses revealed, from astrology to the Moon landing ”hoax”.

      • Pauli Savolainen 19.52 / 30.8.2013 Pikalinkki | Vastaa

        • nopoles 21.57 / 30.8.2013 Pikalinkki

          Kiitos. Tuo on juuri tuollainen tyypillinen ja tylsä sateenkaaren violetin laidan unohtava selitys, jota edellä kritisoin. Plaitin 228 merkin selitykseenkin sentään mahtuu jotain ihmisen silmän rakenteesta.

          ”Lyhytaaltoinen sininen valo siroaa paljon voimakkaammin kuin punainen, joten taivas näyttää siniseltä.” Kyllä, ja violetti siroaa vielä enemmän kuin sininen, eli…?

          Puhtaana violetilta näyttävää säteilyä tulee taivaalta melkein yhtä paljon kuin puhtaana siniseltä näyttävää ja vihreältäkin näyttävää säteilyä tulee merkittävän paljon.

          Sen selittämiseen että violetin, sinisen ja vihreän yhdistelmä on ihmiselle ihan sama asia kuin puhdas (vaalean-) sininen tarvitaan fysiikan lisäksi tietämystä ihmisen neurologista ja fysiologiasta (ja ultimaattiseen selitykseen myös tietoa ihmisen evoluutiosta).

    • nopoles 19.38 / 28.10.2014 Pikalinkki | Vastaa

      Minuuttifysiikkaa (@minutephysics): Why is the Sun Yellow and the Sky Blue? [video]
      Tämä on hyvä!

    • nopoles 10.04 / 13.1.2016 Pikalinkki | Vastaa

      Randall Munroe taitaa olla paras selittämään taivaan sinisyyttä:

      ”You may have heard of Rayleigh scattering as the answer to ”why is the sky blue.” This is sort of true, but honestly, a better answer to this question might be ”because air is blue.” Sure, it appears blue for a bunch of physics reasons, but everything appears the color it is for a bunch of physics reasons.”

      XKCD what-if: Sunbeam

      Taivas on sininen, koska ilma on sinistä. Jes.

c
luo uusi viesti
j
seuraava artikkeli / seuraava kommentti
k
edellinen artikkeli/edellinen kommentti
r
Vastaa
e
Muokkaa
o
Näytä/piilota kommentit
t
Mene ylös
l
kirjaudu sisään
h
näytä tai piilota ohje
shift + esc
Peruuta