Mikäs tuossa on? Hee-etkinen, vesilisko! Mitä se tekee täällä, hiihtouralla? Raukkaparka on jäätynyt hengiltä. Paitsi että – eipäs ole. Tämähän on ihan elossa, totaalisen kohmeessa otus on tietysti, mutta pikkuhiljaa se alkaa liikahdella käden lämmössä.
Laitan manterin varovasti taskuun; rauhoitettu eläin, mutta ei sitä tähänkään voi jättää; hiihtäjät talloisivat liiskaksi ja varikset söisivät.
Outo juttu. Ei kun nyt tämä vasta oudoksi muuttuukin – tuolla on toinen manteri – ja tuolla kolmas… Häntäsammakot ovat hädintuskin näkyvissä hileisen lumen sisältä, mutta kaikki aivan hengissä ja kunnossa.
Tämä kaveri on jo vähän lämmitellyt, löydettäessä se oli osin lumeen hautautunut
Manterin korea mahapuoli
Miten manterit joutuivat hiihtobaanalle? En tiedä.
Manterien paikka kevättalvella on jossain turvassa sammalen alla, ei valkoisella hangella lähes liikuntakyvyttömänä kylmästä.
Manterien löytöajankohta oli huhtikuun puoliväli 2011 ja paikka Ahveniston moottorirata Hämeenlinnassa. Lumi oli jo sulanut käytännössä kaikkialta muualta kuin hiihtouralta (”hiihtoreitti oli merkitty lumella”). Läheiset lammet olivat vielä jäässä. Ilma oli aurinkoinen ja ladun lumi suli vauhdilla – ilmeisesti manterit olivat tulleet näkyviin lumen sisältä auringon lämmittäessä.
”Latu on merkitty lumella.”
Asvalttisella radalla oli jäljellä reilusti lunta, koska sitä oli sinne hiihtämistä varten ajettu. Lähiympäristöstä oli kerätty luonnonlunta, mutta suuri osa lumesta oli lumitykkien pakkasten aikaan tekemää.
Ensin mietinkin, että jos vettä olisikin pumpattu lammesta ja manterit päätyneet lumen sisään lumitykkien ampumana! Hylkäsin tämän hypoteesin kuitenkin hiukan asiaa tutkittuani kahdesta syystä: eläimet eivät millään selviäisi lumitykistä hengissä ja ihan vesijohtovettä lumitykkeihin johdetaan.
Onko käynyt niin, että kostea painalle missä manterit ovat talvehtineet on lämmennyt ennen aikojaan, koska lumi päältä on kerätty ladulle? Onko lähin lumikasa ollut heränneiden manterien mielestä paras vastine sulalle vedelle ja ne ovat kömpineet ja hyytyneet hankeen – ja lumi mantereineen on sitten kolattu ladulle?
Mitä manterit yleensä tekevät ensimmäiseksi herättyään keväällä?
Ehkä joku lukijoista saa ratkaistua latumanterien arvoituksen.
—
Kokeilin käyttää tässä kirjoituksessa vesiliskon uutta nimiehdotusta manteria ihan testatakseni miltä se kuulostaisi.
Vakiintuneenkin eläimen nimen vaihtaminen voi onnistua, siitä hyvänä esimerkkinä on nisäkkäiden puolelta mukava uudissana kontiainen, joka tuntuu lyövän läpi maamyyrän uutena nimenä. Vesilisko on vielä paljon kaukaisempaa sukua liskoille kuin kontiaiset myyrille, joten sen nimen vaihtaminen olisi vähintäänkin perusteltua.
Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunta on tehnyt nimiehdotuksensa tyylikkäästi uusin systematiikka huomioon ottaen. En ole suuri sammakkoeläinten asiantuntija, mutta tutkailin asiaa ja vaikuttaisi siltä, että ihka oman nimen antaminen ”vesiliskoille” (englanniksi newts) olisi oikein hyvä idea.
Dna-vertailujen perusteella heimo Salamandridae jakautuu luontevasti kahteen alaheimoon. Manterit (Pleurodelinae) on yksi kelpo monofyleettinen ryhmä ja ”oikeat” salamanterit (Salamandrinae) toinen. Näin määriteltynä manterit ja salamanterit olisivat toistensa yksikäsitteisiä sisarryhmiä.
Mutta miten kutsua suomeksi Pleurodelinae alaheimon eläimiä? Manteri on lyhyt ja näppärä nimi, mutta ehkä hiukan häiritsevää siinä on se, että salamanteri alkaa kuulostaa yhdyssanalta: salamanterit, mitä ne muut sitten ovat, julkimantereita?
Joissain manterin taivutusmuodoista ei myöskään tiedä onko kantasana ”manteri” vai ”manner” (”kaikkien mantereiden manterit liittykää yhteen!”). Tätä en kuitenkaan pidä ongelmana, koska asiayhteydestä varmasti aina selviää puhutaanko häntäsammakosta vai mantereesta.
Vesilisko on huono nimi, manteri on parempi, mutta keksisikö joku vielä parempaa? ”Pyrstösammakko” tai ”häntäsammakko”? Turhan pitkiä (ja häntä se on oikeilla salamantereillakin). ”Pyrstökäs”? Se on jo vaippaeläin. ”Hännäkkö”? Ehdotettu porukalle lepakoitakin. Toisaalta nisäkkäiden nimiehdotusten logiikka on muutenkin mitä sattuu. ”Nyytti”? Äh, ei! Joku ihan muu? Hyviä ehdotuksia?
-Mikko Kolkkala
Lähde: Zhang, P., Papenfuss, T. J., Wake, M. H. Qu, L. ja Wake D. B. 2008: Phylogeny and biogeography of the family Salamandridae (Amphibia: Caudata) inferred from complete mitochondrial genomes. Mol. Phylogenet. Evol. 49: 586-597
Juttu on julkaistu aiemmin Herpetomania-lehdessä 3/2015
Tiedettä laiskoille 
nopoles 12.55 / 31.8.2016 Pikalinkki |
Ihan puhtain paperein ei pääse tämäkään julkaisu Laisciaisen seulasta: heti abstraktista löytyy tällainen lause: ”Polypterus is a member of the basal-most group of ray-finned fish (actinopterigians)”
Ei, ei ja ei. Taas tyrkätään toinen kahdesta tasaveroisesta lajiryhmästä pahnanpohjimmaiseksi syyttä suotta.
Oikein olisi sanoa, että niilinhaukien ryhmä on kaikkien muiden viuhkaeväisten kalojen sisarryhmä. Molemmat ovat tasantarkkaan yhtä ”basaalisia” – yhtä kaukana viimeisestä yhteisestä esi-isästään (jos ei muuta näytetä, eli osoiteta, että niilinhaukien evoluutio on ollut hitaampaa kuin muiden kalojen).
Ei ole niilinhaukien vika, että lajeja on niiden ryhmässä vähemmän kuin sisarryhmässä muissa viuhkaeväisissä.
(Kyllä, olen niuhottanut aiheesta ennenkin: https://luotiset.wordpress.com/2012/05/31/miten-tulkita-sukupuita-ihan-vaarin-2/ .)