Tunnistamaton eläin: muurahaisia jaloillaan jäljittelevä punkki

Mikä tämä on? Satatuhatta laisciaisen PIMS*-pistettä sille joka tunnistaa kuvan eläimen!

Olimme kesäkuussa lomalla Zakinthoksen saarella Kreikassa. Erikoiset punkit kiinnittivät huomiomme tutkimusretkellä, jonka teimme eläimistä kiinnostuneen kollegani (6 v.) kanssa kuivalle ja heinittyneelle tyhjälle tontille sadan metrin päähän hotellistamme (tarkat koordinaatit löytyvät jutun lopusta).

Punkkien takimmaisissa jaloissa oli mustat mötikät, jotka kiikaria luuppina käyttäen paljastuivat sitten pulloharjan kaltaisiksi karvatupsuiksi. Outojen ulokkeiden käyttötarkoitus oli maastossa heti ilmeinen. Punkki jäljitteli takimmaisilla jaloillaan muurahaisia!

Muurahaisia niityllä oli runsaasti. Yksi muurahaislaji oli tuolla paikalla ja koko saarella hyvin yleinen, mutta senkin määrittäminen osoittautui myöhemmin yllättävän kinkkiseksi. Suvuksi olen saanut määritettyä Lasius. Suvun muurahaiset eivät ymmärtääkseni kuulu Kreikan saariston alkuperäiseen lajistoon ja eri saarille on levinnyt ihmisen mukana sekalaisia lajitelmia Lasiusten sekavasta lajikompleksista.**

Punkin määritystyö hankaloituu, jos se on juuri tämän yhden muurahaislajin seuralainen, josta en tarkkaan tiedä mikä se on ja mistä alun perin kotoisin.

Kun punkki liikkui niityllä, sitä sai katsoa aika tarkkaan ennen kuin huomasi, että tarkkailee vain yhtä eläintä, eikä kolmea! Harmaalla punertavajalkaisella punkilla oli auringonpaahteisessa maastossa parempi suojaväri kuin tummemmilla muurahaisilla, joten huolimattomasti katsottuna punkki olisi jäänyt muurahaisvilinästä helposti kokonaan huomaamatta. Onneksi tutkimme niityn elämää tarkkaavaisesti (kuusivuotias entomologi keräsi myös sittiäisiä, hurjan kovakuoriaistoukan ja vielä hurjemman pienen hämähäkin).

Punkki selvästi tehosti muurahaisvaikutelmaa nykimällä jalkojaan, niin että karvatupsujen liike muistutti muurahaisille tyypillisiä äkillisiä suunnanmuutoksia niiden poiketessa hetkeksi reitiltään tarkistamaan vastaantulijat pikaisella tuntosarvikontaktilla.

Sellainen hypoteesihan tässä helposti herää, että punkki saa ulkonäöstään ja käyttäytymisestään etua, koska monet pedot välttävät joukkovoimaisia ja hyvin aseistettuja muurahaisia.

Loman jälkeen ajattelin katsoa netistä mistä eläimestä on kyse ja mitä siitä tiedetään. Mutta eipä sitä niin vaan katsottukaan! Kaikki googlailuni ovat toistaiseksi vetäneet vesiperän. Niin näkyvästä eläimestä oli kyse, että ei se ja sen tavat voi olla tieteelle tuntemattomia. Ovatko kaikki tiedot ”muurahaisjalkapunkista” jossain vanhoissa artikkeleissa, joita ei internetistä löydä?

Satatuhatta PIGG-pistettä*** sille joka saa googlattua esiin tämän ötökän identiteetin!

*PIMS = Paras Ikinä Määrittäjä-äSsä
**Pienestä koostaan huolimatta Zakinthoksen Lasiukset tekivät nopeasti selvää isoistakin hyönteisistä ja esimerkiksi auton alle jääneistä muurisisiliskoista ja käärmeistä. Kaikki makeakin niille toki kelpasi.
***PIGG = Paras Ikinä GooglaajaGuru

Lisäys 31.7.2014: tämänkertaiset PIMS-pisteet menevät Harry Nyströmille. Lisäsin määrittäjän nimen kunniapaikalle etikettiin:

Eatoniana plumipes
9 June 2014
Kalamaki, Zakynthos, Greece
37°44’19.37”N, 20°53’28.68”E
Leg. Kolkkala, K. & Kolkkala, M.
Det. Nyström, H.

Google Earthin satelliittikuva punkin löytöpaikasta.
Street view -autokin on näemmä ajanut Zakinthoksen saarella:

Tuon kuvassa näkyvän veneenraadon takana niitä punkkeja oli!

Advertisement

Miten muurahaisista ei ehkä pääse eroon, mutta ainakin sinulla on hauskaa yrittäessäsi

”Apua, sokerimuurahaisia kotona!”? Lue muurahaistutkijan kuumat vihjeet, miten – no, et ehkä pääse eroon muurahaisista, mutta sinulla voi olla yrittäessä kivaa ja siinä sivussa voit oppia kaikkea jännää muurahaisista ja aitososiaalisista pistiäisistä yleensä.

Vaihe 1 muurahaisten hävittämiseen kotoa: hae kotiisi lisää muurahaisia…

Idea on siinä, että muurahaiset tuntevat pesäkaverinsa. Jos sisätiloissa liikkuvien muurahaisten pesä on vaikka saunan seinän sisällä, kiven alla pihalla pesivät sokerimuurahaiset (eli pihamauriaiset) ovat eri porukkaa. Hae niitä purkissa kymmenkunta ja vapauta ne sen kolon lähelle, josta muurahaiset kotiisi tulevat – ja hämmästy. Onko niitä noin paljon?

Sokerimuurahaiset fiksusti välttävät taistelua toistensa kanssa, jos sen vain voi välttää. Niiden taktiikka on näyttää, että ”meitä on täällä näin paljon, meidän pesää ei vallata, menkää pois!” (Jos muurahaisia ei ole pesässä paljon, ne yrittävät pysyä piilossa.)

Kymmenen vieraan muurahaisen houkuttamana saunanlattialla saattaa äkkiä hääriä viisisataa muurahaista. Seuraavaksi on imurin vuoro…

Vaihe 2: myrkytä. Edellisestä vaiheesta opimme, miksi jonkun typerän raidin suihkuttelu on turhaa puuhaa. Myrkyn pitää olla sellaista mikä ei tapa heti, vaan muurahaiset kuljettavat sitä pesäänsä sisarustensa, emonsa ja toukkiensa ruuaksi. (Kanelin riputtelut, lattioiden pesut ja vastaavat jipot eivät myöskään ole muurahaiselle esteitä, korkeintaan hidasteita.)

Pitkävaikutteista myrkkyä voi tietysti ostaa kaupasta, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Asiantuntijan vihje muurahaismyrkyksi on viina!

Sokerimuurahaiset ovat nimensä veroisia, 50 prosenttinen etanolikin uppoaa niihin hienosti, kun siihen sekoittaa relusti sokeria.

Kirjoitin samoista muurahaisten hävityskonsteista seitsemän vuotta sitten. Silloin oli käynnissä toinen hävityskokeilu. Nyt on takana neljä testikierrosta kahdessa eri talossa ja kaupungissa ja viides kokeilu on käynnistynyt.

Alan pikkuhiljaa epäillä, että ehkä näillä konsteilla on oikeastikin voinut ollut vaikutusta siihen, että muurahaiset ovat aina kadonneet. Ehkä.

Alkoholikonstin viehätystä kieltämättä vähensi se, että se pitää ostaa kalliilla rahalla Alkosta. Aikanaan muurahaistutkijana laimentelin muurahaismyrkyt 96 tai 99 prosenttisesta spriistä – ysiysiin säilöttiin maastossa dna-näytteet, ysikutosella pestiin laboratoriossa pöydät, koska etanoli on halpa ja hyvä liuotin (sic!). Denaturoitujen juttujen käyttäminen ei olisi tieteellistä, koska niissä on muitakin myrkkyjä kuin etanolia.

Ei välttämättä nobelin, mutta ehkä ig-nobelin arvoinen tutkimuskohde olisi, että miten ihmeessä muurahaiset kestävät niin hyvin alkoholia. Ne juovat 50 prosenttista etanolia takaruumiinsa aivan pullolleen ilman ihmeempiä havaittavia vaikutuksia. Tarkkailin etanolia keränneitä muurahaisia joskus ämpärissä vuorokauden verran ja hyvin ne voivat edelleen. Nyt olen ollut huomaavinani, että etanoliliuosta juoneet muurahaiset tipahtelevat seinältä epätavallisen helposti. Takaruumis on muurahaisilla varastosäiliö, mutta luulisi, että elimistöön imeytyisi takaruumista äkkiä alkoholia vaarallisia määriä.

Tämä juttu herätti vilkasta keskustelua laisciaisen Facebook-sivulla.

(Edit: Muutettu klikkiotsikko ”Miten muurahaisista pääsee eroon” paljon paremmaksi.)