Sokkoimunuoliainen kävelee kuin nelijalkainen

Vesiputouksen seinää ylös, tahdissa mars: oikea takaevä, oikea etuevä, vasen takaevä, vasen etuevä…

Tyylinäyte sokkoimunuoliaisen kävelystä vuodelta 2009. Kalaa kutsutaan englanniksi nimillä ”vesiputosta kiipeävä luolakala” ja ”luolaenkelikala”.

 

Melko moni kalalaji kykenee etenemään kuivalla maalla melko pitkiäkin matkoja tyylillä tai toisella, mutta sokkoimunuoliainen (Cryptotora thamicola) on ainoa tunnettu kala, jonka kävelytekniikka on samanlainen kuin nelijalkaisilla maaeläimillä (Flammang ym. 2016).

(Katso nelijalkaisen kävelyn tyylinäytettä hidastetusta kissavideosta).

Akvaarioharrastajat tuntevat imunuoliaiset sympaattisina kaloina, jotka tarttuvat akvaarion laseihin nimensä mukaisesti kuin imukuppi – toisin kuin monilla monneilla imukuppina ei toimi suu vaan rinta- ja vatsaevät.

Rinta- ja vatsaevillään kala punnertaa eteenpäin. Voimaa ja tukea kävelyyn löytyy lantion ja muista luista, joihin on kehittynyt samankaltaisia ratkaisuja kuin kaikkien maaselkärankaisten varhaisilla esi-isillä niiden siirtyessä elämään vedestä maalle (Flammang ym. 2016).

”Kala, joka luulee olevansa tiktaalik” 🙂 Sokkoimunuoliaiset tuskin koskaan lähtevät valloittamaan maailmaa kotivesiensä ulkopuolelle. Kalat ovat erikoistuneet elämään syvällä maan alla Thaimaan luolaverkostoissa.

Sokkoimunuoliaisille on käynyt niin kuin luolaeläimille usein käy, ne ovat kadottaneet silmänsä ja väripigmenttinsä. Sellaiset hienoudet olisivat tietenkin pelkkää energian tuhlausta säkkipimeässä.

Niin kuin hyvin tiedetään, evoluutio ei ole sitten ollenkaan kaukaaviisas. Pitkälle viety erikoistuminen on usein etu luonnonvalinnassa tässä ja nyt, mutta iso riski pidemmällä aikavälillä.

Sokkoimunuoliaiset ovat täysin riippuvaisia erikoisesta elinympäristöstään, ei tarvittaisi kummoistakaan katastrofia Thaimaan luolissa koko niiden populaation pyyhkiytymiseen maailmankartalta.

Sokkoimunuoliainen on tiukasti suojeltu. Tutkijat (Flammang ym. 2016) saivat luvan ottaa yhden elävän kalan hetkeksi lasiastiaan videokuvausta varten. Museonäytettä sai tutkia tietokonetomatografialla, mutta arvokasta näytettä ei saanut värjätä eikä pehmytkudoksia siksi päästy suoraan tutkimaan.

Tiukka suojelu ei välttämättä kuitenkaan ulotu maatalouden päästöihin eikä metsien hakkuuseen sokkoimunuoliaisen luolien lähiympäristössä. Vesien pilaantuminen saattaakin koitua lajin tuhoksi.

 

-Mikko Kolkkala

Huomautus: Cryptotora thamicolalle ei tietääkseni ole aikaisemmin ehdotettu suomenkielistä nimeä, keksin nimen ”sokkoimunuoliainen” tätä kirjoitusta varten.

 

Lisää lukemista:

Kirjoitin aiemmin blogikirjoituksen ainoasta tunnetusta sokeasta kirjoahvenlajista ”sokkokoskiahvenesta” (Lamprologus lethops).

Silmänsä osittain tai kokonaan hukanneita kaloja löytyy monesta muustakin kalaryhmästä; seuraavassa vähän kuvia ja listaa kalpeista kalakummajaisista, olkaa hyvä:

sokkokaloja

Ei muuta kuin googlaamaan tieteellisillä nimillä… sokkokala: Amblyopsis rosae, sokkokonnamonni: Uegitglanis zammaranoi, sokkopiikkimonni: Trogloglanis pattersoni, sokkonuoliainen: Paracobitis smithi, sokkopartamonni: Ancistrus cryptophthalmus, sokkopuikkokala: Mastacembelus brichardi, sokkotetra: Astyanax mexicanus, sokkotokko (- runoilijat huomatkaa!): Typhlogobius californiensis ja sokkovalasmonni: Bathycetopsis oliveirai! Rustokalojen puolelta eläinkuntaa kannattaa etsiä  sokkosähkörausku (Hypnos monopterygius).

Kuvat:

Sokkokonnamonni: artikkelista Ercolini ja Berti (1977), sokkopiikkimonni: Garold W. Sneegas, sokkonuolianen: Iraj Hashemzade, sokkopartamonni: Ivan Sazima, sokkopuikkokala: ”fugupuff”, sokkotokko: ”vabbley”, muut: Wikipedia

Lähteet:

Ercolini, A ja Berti, R. 1977: Morphology and response to light of Uegitglanis zammaranoi Gianferrari,anophthalmic phreatic fish from Somalia. Monit. Zool. Ital. Suppl. 9: 183-199 – PDF

Flammang, B. E., Suvarnaraksha, A., Markiewicz, J. ja Soares, D. 2016: Tetrapod-like pelvic girdle in a walking cavefish. Sci. Rep. 6: 23711. Open access! – PDF

 

Advertisement