Ruskeita vihersammakoita ja vihreitä risteymäsammakoita
Suomen sammakot ovat lähes järjestään ruskeita: sammakkolaji nimeltä sammakko R. temporaria, rupikonna (Bufo bufo) ja harvinaisempi viitasammakko (Rana arvalis).
Kirkkaita värejä näkee Suomen sammakkoeläimistä lähinnä vain, jos yhyttää keväällä jostain pyrstösammakoita, joilla on harvinaisen epäonnistunut nimi ”vesilisko” (Triturus vulgaris), joiden koiraiden vatsassa on silloin kirkasta oranssia.
Nimensä mukaisesti usein vahvasti vihreiden vihersammakoiden suvun (Pelophylax) sammakoita ei ole Suomessa havaittu, poikkeuksena Helsingin Vanhankaupungin tienoille 1930-luvulla jostain ilmestyneet mölysammakot (P. ridibundus), jotka sittemmin hävisivät – ei ennen kuin aivan viime vuosina, kun Lounais-Suomesta on alkanut yllättäen kertyä havaintoja vihersammakoista (Hoogesteger ym. 2014).
Vihersammakoihin kuuluu mölysammakon lisäksi toinen siitä suhteellisen helposti ulkonäön, ääntelyn ja käyttäytymisen perusteella erotettava laji pikkuvihersammakko (P. lessonae).
Siinä olikin sitten kaikki helppo ja yksinkertainen mitä vihersammakoiden lajeista voi sanoa…
Mölysammakko ja pikkuvihersammakko ovat risteytyneet ja risteytyvät luultavasti edelleen ja tuloksena on syntynyt ruokasammakoita (P. kl. esculentus – missä kl. tarkoittaa kleptonia eli rosvoa) – juuri niitä, joiden reisiä ranskalaiset syövät.
Eri puolilla Eurooppaa elää erilaisina yhdistelminä jompaa kumpaa tai molempia kantalajeja ja risteymälajia. Missään ei elä pelkkää risteymää eli ruokasammakkoa, koska lajin yksilöt ovat keskenään lisääntymiskyvyttömiä!
Paitsi, että tämä ei olisi biologiaa, jos tähänkin sääntöön ei olisi poikkeusta… kirjoitan tarkemmin (osaksi triploideista) poikkeussammakoista myöhemmin.
Risteymäsammakot ovat kuin kelpo laji, ne ovat erinäköisiä ja käyttäytyvät eri tavoin kuin kantalajinsa – paitsi että ne tarvitsevat lisääntymiseen jompaakumpaa kantalajia. Ruokasammakon on ”varastettava” puolet diploidien otusten suvullisessa lisääntymisessä tarvittavista kromosomeista pikkuvihersammakolta tai mölysammakolta.
Mitä uusia sammakoita Suomesta sitten on löytynyt?
Ensin oli huhuja vihersammakoista, jotka kuulostivat mölysammakoilta. Huhua ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan (Hoogesteger ym. 2014).
Sitten löytyi vihersammakoita, jotka ulkonäön ja käyttäytymisen puolesta vaikuttavat ruokasammakoilta – siis niiltä risteymiltä.
Hienoin löytö olivat pienet ja ruskeat vihersammakot, jotka vaikuttavat vahvasti pikkuvihersammakoilta.
Pikkuvihersammakot ovat yleensä nimensä mukaisesti vihreitä. Ainoat tunnetut ruskeat Pelophylax lessonaet – Ruotsin ja Norjan vähälukuiset ja Englannin jo sukupuuttoon kuolleet yksilöt – ovat siitä erityisen hienoja eläimiä, että ne ovat reliktejä: muistoja jääkauden kylmyyshuipun jälkeiseltä lämpökaudelta*.
Mistä vihersammakot ovat nyt sitten yhtäkkiä putkahtaneet Suomeen?
Risteymäsammakoiden kohdalla pidetään todennäköisimpänä, että sammakot ovat pompsahtaneet Suomeen (tarkemmin Ruskoon ja Piikkiöön) ihmisen – vahingossa (laivojen mukana) tai tahallaan – kuljettamina (Hoogester ym. 2014). Risteymät tuntuvat pärjäävän ilman kantalajejaan, joten niillä on porukassaan luultavasti mukana niitä triploideja poikkeusyksilöitä.
Dna-tutkimuksia tarvittaisiin, että selviäisi mistä päin Eurooppaa Suomen ruokasammakot ovat kotoisin.
Suomen – tarkemmin Kaarinan – ruskeat pikkuvihersammakot ovat nekin todennäköisesti seikkailleet tänne ihmisen mukana.
Luontainen levittäytyminenkin on kuitenkin mahdollista, laji sietää murtovettäkin ja elää Ruotsissa myös ulkosaaristossa (Hoogester ym. 2014).
Kaikkein jännittävin vaihtoehto olisi, että pikkuvihersammakoita olisi ollut Suomessa jääkauden kylmän jakson jälkeiseltä lämpökaudelta* asti, mutta kukaan ei niitä olisi tätä ennen huomannut!
Epätodennäköiseltä tämä vaikuttaa sillä, niin kuin mölysammakon nimikin vihjaa, vihersammakoiden suku ei ole niitä maan hiljaisimpia, mutta toisaalta pikkuvihersammakon ääntely on ”vaimeampaa, tasaisempaa ja kehräävämpää” kuin mölysammakon mekastus. Ulkonäön perusteella pieni ruskea sammakko on vaikea havaita ja erottaa tavallisesta Rana temporaria -sammakosta – varsinkin, kun varmaankin aika harvalle on tullut mieleen etsiä Suomesta harvinaisia sammakkoerikoisuuksia.
Dna-tutkimukselle olisi tilausta Kaarinan ruskeiden pikkuvihersammakoiden arvoituksen selvittämiseksi.
Lähde: Hoogesteger, Tom, Rahkonen, Joel ja Karhilahti, Ari 2014: Suomen vihersammakot. Luonnontutkija 1: 4-18. Hieno ja perusteellinen kirjoitus, mukana myös runsaasti kuvia suomalaisista vihersammakoista.
PS. Ai niin se vihersammakoiden genetiikka – triploidit sammakot sun muut – pitää kai perinnöllisyysfriikkien iloksi laittaa juttua siitäkin – ehkä tuonne kommentteihin sitten vähän myöhemmin…
*Pakko mainita taas: elämme jääkautta tälläkin hetkellä! Jääkausissa on lämpimiä ja kylmiä vaiheita ja nyt on menossa yhden jääkauden lämmin vaihe, kylmiä vaiheita on vielä odotettavissa.
Tom Hoogesteger keskustelevat. 
Tiedettä laiskoille 
nopoles 12.18 / 21.10.2014 Pikalinkki |
Enpäs jotenkin muistanutkaan, että sammakon ja vesiliskon nimiinkin on ehdotettu korjausliikkeitä: ne ovat matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan ehdotuksessa saaneet nimet ruskosammakko ja manteri.
(Kiitos huomiosta, M.K.!)
Vihersammakoista käytinkin Luonnontutkijan artikkelissa mainittuja uusia nimiehdotuksia, lähinnä koska ”syötävä sammakko” kuulosti niin pöljältä – luultavasti vähän koska ”syötävä” ja ”sammakko” oli jutussa kirjoitettu erikseen ja sanat myös taivutettu erikseen tyyliin ”syötävät sammakot”.
Syötäviä sammakoita – erikseen kirjoitettuna – on maailmalla varmasti vaikka kuinka monta lajia.
Syötäväsammakot – yhteenkirjoitettuna – ovat juuri tätä tiettyä ”lajia” – tai mitä nimitystä kahden lajin hybridistä, jotka eivät pysty keskenään yleensä edes lisääntymään sitten haluaa käyttääkään.
nopoles 22.54 / 22.10.2014 Pikalinkki |
Sammakko-sashimia, hiukan extremiä jopa Japanissa: http://www.youtube.com/watch?v=k3ZGhRYCN6Y#t=74
Monimutkaisia nämä ”mikä kelpaa syötäväksi ja mikä ei” -jutut: sammakoiden lisäksi jossain päin maailmaa syödään esimerkiksi koiria, rapuja, heinäsirkkoja, suikulaisia, perhostoukan loissieniä (Cordyceps sinensis), lehmiä, sikoja tai poroja hyvällä ruokahalulla. Jossain päin maailmaa taas ei.
Lautasellinen loissieniä ja niiden muumioimia humalaperhosen toukan jäänteitä, kallista herkkua!
http://inventorspot.com/articles/first_regulated_cordyceps_caterpillar_fungus_market_open_lhasa_t
Tom Hoogesteger 13.38 / 20.11.2014 Pikalinkki |
Erinomainen kirjoitus. On ilo ukea oma kirjoitukseni näin hienosti kansantajuistetussa muodossa. Kiitos tästä!
Tavallisen sammakon tieteellinen nimi on tosin Rana temporaria. Rana ridibunda on mölysammakon (Pelophylax ridibundus) vanha nimi.
Selitys taksoneista käyttämiemme suomenkielisten nimien kirjoitusasusta on seuraava. Matelijoiden ja sammakkoeläinten nimistötoimikunnan esittämät uudet nimiehdotukset ovat monilta osin epäjohdonmukaisia ja niitä olisi minun mielestäni syytä miettiä uudelleen. Artikkelin tekoon osallistuneet kollegani olivat aiheesta keskusteltuamme suuressa määrin samaa mieltä, joten päätimme käyttää artikkelissamme lajien vakiintuneita suomenkielisiä nimiä legendaarisen Arnoldin kenttäoppaan suomenkielisen version (1981)* mukaisesti.
Siksi käytimme artikkelissa nimeä ”syötävä sammakko” erikseen kirjoitettuna. Tiedämme, että nykysuomen oppien mukaisesti se pitäisi periaatteessa kirjoittaa yhteen: ”syötäväsammakko”. Emme kuitenkaan löytäneet tämän muodon käytöstä tieteelliseksi lähteeksi kelpaavaa ennakkotapausta, joten päätimme konservatiivisesti käyttää tässä nimiasiassa referenssinä Arnoldin kenttäoppaan suomennosta ja siinä esitettyjä suomenkielisiä nimiä sellaisinaan ja muuttamattomina.
Ystävällisin terveisin: Tom Hoogesteger
Arnold E. N., Burton J. A., Ovenden D. W.: Euroopan matelijat ja sammakkoeläimet. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1981. Suomalaisen laitoksen toimittaneet P. Viitanen, P. Koskela, E. Lindholm.
nopoles 20.03 / 20.11.2014 Pikalinkki |
Kiitos itsellesi! Tämähän on kunnia, että näistä eläimistä oikeasti tietävä ja niitä tunteva lukee ja kommentoi täällä 🙂
Pitääpä korjata typo sammakon nimessä, sekoilin kyllä muutenkin noiden nimien kanssa, eivät ole ihan betonissa minulla sammakkoeläinten nimet…
Omaa alaa olisi enemmän genetiikka. En ihan täysin päässyt jyvälle kaikista noista hybridisammakoiden lisääntymismetkuista. Katselin äsken pikaisesti mitä aiheesta olisi julkaistu ja tämmöinen Christiansen ja Reyer (2009) näytti lupaavalta. Ehkäpä luen sen ja jos sitten saisin aikaiseksi kirjoittaa aiheesta vielä jotain.
Hankalaa tosiaan, kun uusissa nimiehdotuksissa onnistumisen taso on vaihtelevaa. Pitäisi löytää tie kompromissiin, jossa saataisiin yhdistettyä hyvät puolet vanhoista kunnon nimistä (hiphei, legendaarinen Arnold ym. on kirjahyllyssäni – löytö kirjaston poistomyynnistä) ja uusista käyttöön ne jotka ovat näppäriä ja paremmin tämän hetkisen systematiikan mukaisia. Ettei kävisi niin kuin nisäkkäiden kanssa, että uudet nimiehdotukset aiheuttavat paljon enemmän harmia kuin hyötyä. Joukossa on helmiä, mutta kokonaisuus on susi – eikä nisäkäskomitealla ollut kanttia myöntää virheitä eikä tarmoa tehdä lainkaan muutoksia ehdotukseensa.
Syötäväsammakko pitäisi minusta kirjoittaa joka tapauksessa yhteen, oli niistä ennen käytetty tieteellisissä julkaisuissa (liekö sellaisia kuinka monta suomeksi?) ihan mitä nimeä vaan. *Yhden* eläimen nimen ei vaan kuulu suomeksi olla *kaksi* eri sanaa. Sekaannuksen vaarakin on tässä ilmeinen, kun niitä syötäviä sammakoita on maailmalla niin monta eri lajia.
Tällaisiakin viisauksia tuli vastaan äsken googlatessa 🙂
”Jos sinun on syötävä sammakko, kannattaa se hoitaa heti aamulla” ja
”jos sinun on syötävä kaksi sammakkoa, syö rumempi ensin”.
Nimistä (sekä nisäkkäiden että matelijoiden ja sammakkoeläinten) on enemmän keskustelua Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogissa: http://planeetanihmeet.wordpress.com/2014/03/22/mita-mielta-tsikusta-ja-manterista/
Viite: Christiansen, D. G. ja Reyer, H. U. 2009: From clonal to sexual hybrids: genetic recombination via triploids in all-hybrid populations of water frogs. Evolution 63: 1754–1768
nopoles 10.36 / 28.9.2016 Pikalinkki |
http://yle.fi/uutiset/3-9166065