Kun tursas tapaa oman lonkeronsa

Tursaat haistelevat ja tunnustelevat ympäristöään kahdeksalla lonkerollaan ja samalla lonkeroiden imukupit tarraavat tiukasti kiinni alustaansa.

Ehkä hiukan hämmentävästi tursaan lonkero jatkaa ympäristön tutkimista ja imukupit kiinnittymistä tunnin verran, vaikka lonkero olisi syystä tai toisesta irronnut loppueläimestä. Irrallinen lonkero myös reagoi esimerkiksi pistelyyn kuin se kokisi kipua.

Lonkeron imukupit tarttuvat kaikkeen mahdolliseen – paitsi tursaan ihoon. Tämä epäilemättä helpottaa tursaan kahdeksan lonkeron hallintaa, kun eläimen ei tarvitse keskittyä siihen, etteivät lonkerot tartu ja sotkeennu toisiinsa (Nesher ym 2014).

Tutkijat havaitsivat, että imukuppien tarttumisen estämiseen riittää tursaan ihosta tehty uute, joten imukupit irti pitävä viesti lienee kemiallinen.

Tursaan lonkerot ja niiden imukupit toimivat kuin automaattiohjauksella. Lonkerot tekee varsin autonomisiksi se, että niissä on yhteensä noin kaksi kolmasosaa tursaan hermostosta. Jokaisessa lonkerossa on tavallaan yksi kahdestoistaosa tursaan aivoista (tähän väliin sopii ottaa nojatuolifilosofiaa siitä, että mikä on yksilö…).

Mustekalan ruumiissa olevalla yhdellä kolmasosalla hermoista näyttää tutkimuksen mukaan kuitenkin olevan veto-oikeus lonkeroiden toimintaan: vaikka irrallinen lonkero ei koskaan tarttunut tursaan ihoon, kokonaisen mustekalan lonkerot toisinaan tarttuivat.

Imukuppien tarttumisvoima riippuu siitä mitä ne kohtaavat. Kalanpala on hyvää ruokaa ja siihen imukupit tarraavat tiukasti kiinni. Tursas on myös hyvää ruokaa. Tursaan lonkeron kohtaaminen onkin tursaalle pieni dilemma – varsinkin, jos lonkero on oma.

Imukuppien automatiikka yrittää välttää tursaan ihoon koskemista ja se pitää voittaa – kenties mukana on jonkinasteista tietoisuutta, mustekala päättää, että ”tuosta nyt vaan nappaan kiinni, vaikka lonkero ei millään haluaisi”.

Tutkijoiden kokeiden mukaan tursaat vallan mainiosti tunnistivat omat irralliset lonkeronsa muiden tursaiden irrallisista lonkeroista. Toisen yksilön irtopalaan käytiin kiinni hanakammin kuin omaan. Oma lonkero jäi useammin syömättä, tai jos se syötiin, siitä ei pidetty kiinni muuten kuin nokalla.

Lähde: Nesher, N., Levy, G., Grasso, F. W. ja Hochner, B. 2014: Self-recognition mechanism between skin and suckers prevents octopus arms from interfering with each other. Curr. Biol. Online ennakkojulkaisu 15.5.

Advertisements