Sopulin synty

Tunturisopuleita ei elä muualla kuin Fennoskandinaviassa. Hyvänä sopulivuonna Suomenkin lappi vilisee tunturisopuleita, sitten ne tuntuvat katoavan taas vuosiksi kuin maan nieleminä. Jossain ne kuitenkin aina sinnittelevät. Uuden tutkimuksen mukaan tunturisopulia ei luultavasti lannistanut edes jääkausi (Lagerholm ym. 2014).

 

Tunturisopuli Lemmus lemmus wikipedia

Kuva: Wikipedia

 

Siperiasta tunturisopuli ei ole meille tullut, se tiedettiin jo ennestään. Siperiansopuli on ihan oma lajinsa, se on eronnut tunturisopulista jo ennen viimeisintä jääkauden kylmää vaihetta (sillä ei myöskään ole yhtä iloisen värikäs turkki kuin tunturisopulilla).

Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko tunturisopulit ovat seuranneet mannerjään reunaa eteläisempään Eurooppaan ja Venäjälle ja sieltä takaisin tänne pohjoiseen – tai ne ovat olleet täällä koko ajan!

Skandinaviaa etelämpänä tai Kuolan niemimaata idempänä tunturisopuleita enää ole*, mutta useistakin paikoista etelästä ja idästä on säilynyt nykypäivää asti 12 000 – 48 000 vuoden takaa tunturisopulien leukaluita. Vanhat luut saatiin kertomaan jännittävää tarinaa sopulien historiasta, kun niistä saatiin eristettyä ehjänä säilynyttä dna:ta.

Tutkimuksessa selvisi, että nykyiset (samoin kuin muutamat jääkauden huipun jälkeen 3 000 – 8 000 vuotta sitten Norjassa eläneet) tunturisopulit ovat keskenään perinnöllisesti lähellä toisiaan. Venäjältä ja Siperiasta löydetyt jääkauden huippua ennen eläneet tunturisopulit olivat muuntelevampia ja kaikki varsin erilaisia kuin nykyiset sukulaisensa.

Tulokset tukevat vahvasti sitä jännittävämpää vaihtoehtoa, että tunturisopulit ovat eläneet Skandinaviassa koko jääkauden kylmän jakson yli. Mannerjää peitti silloin Skandinaviaa paksuna kerroksena, mutta jossain – mahdollisesti Andøyan saaren tienoilla Pohjois-Norjassa – on ilmeisesti ollut suojaisampi jäätön alue, jossa sinnikäs sopulipopulaatio on pärjännyt läpi kylmien vuosituhansien.

Lähde: Lagerholm, V. K., Sandoval-Castellanos, E., Ehrich, D., Abramson, N. I., Nadachowski, A., Kalthoff, D. C., Germonpré, M., Angerbjörn, A., Stewart, J. R. ja Dalén, L. 2014: The origin of Norwegian Lemming. Mol. Ecol. 23: 2060-2071.

*PS. Nyt on jääkausi!

Elämme parhaillaan ”interglasiaalia” eli jääkauden lämmintä välijaksoa. Jos nykyinen jääkausi jatkaa viimeaikaista rytmiään, niin kenties Suomikin on parinkymmenen tuhannen vuoden (=”kilokalenterivuoden”) päästä taas jään peitossa. Ehkä joskus taas Keski-Euroopassa ja Venäjällä vilistää tunturisopuleita.

Hieno tutkimus! Pelkästään se, että tuhansia vuosia sitten eläneiden eläinten perimää saadaan selvitettyä on yhä vaan älyttömän siistiä ja jo sellaisenaan julkaisemisen arvoista. Voin vain kuvitella tutkijoiden keskenään lyömien ylävitosten määrää kun pleistoseenikautisista sopuleista alkoi irrota käyttökelpoista dna:ta!

Artikkeli on kirjoitettu tyylikkäästi tieteen pelisääntöjen mukaan. Tieteessähän ei ole ”totuutta” on vain käytännössä täysin varmoja asioita kuten ”nykyiset lajit ovat kehittyneet varhaisemmista” ja ”kuu ei ole juustoa”) ja eriasteisesti epävarmempia asioita. ”Sopulit eivät saapuneet meille Siperiasta”, on hyvin varma tieto. ”Sopulit selvisivät täällä jääkauden huipun yli” on varsin varma tieto sekin, mutta vaihtoehtoista hypoteesia, että ”sopulit saapuivat tänne sittenkin etelästä ja idästä” ei voi vielä sulkea pois.

Hienovarainen vihje, että tilanne saattaa olla monimutkaisempi kuin tutkimuksen perushypoteesit olettavat saatiin siitä, että yksi 8000 vuoden ikäinen Norjasta löytynyt sopuli näytti dna:nsa mukaan olevan siperiansopulin tyyppinen – tai sitten ei – dna:ta saatiin yksilöstä selville vain pieni pätkä ja kaikki muut paikan näytteet olivat selkeästi skandinaavisia tunturisopuleita. On kuitenkin aivan olennaista, että tällainen mahdollinen poikkeus sääntöön tuodaan julkaisussa selvästi esille.

Ai niin ja kerrankin termiä basaalinen taksoni on käytetty oikein 🙂 Sopulipopulaatio, joka on kuollut kauan sitten on todellakin basaalisempi kuin sellainen, joka on vielä olemassa.

Advertisements