Niksi: miten muurahaisista ei ehkä pääse eroon (mutta)…

”Apua, sokerimuurahaisia kotona!”? Lue muurahaistutkijan kuumat vihjeet, miten – no, et ehkä pääse eroon muurahaisista, mutta sinulla voi olla yrittäessä kivaa ja siinä sivussa voit oppia jotain jännää eusosiaalisista pistiäisistä.

Vaihe 1 muurahaisten hävittämiseen kotoa: hae kotiisi lisää muurahaisia…

Idea on siinä, että muurahaiset tuntevat pesäkaverinsa. Jos sisätiloissa liikkuvien muurahaisten pesä on vaikka saunan seinän sisällä, kiven alla pihalla pesivät sokerimuurahaiset (eli pihamauriaiset) ovat eri porukkaa. Hae niitä purkissa kymmenkunta ja vapauta ne sen kolon lähelle, josta muurahaiset kotiisi tulevat – ja hämmästy. Onko niitä noin paljon?

Sokerimuurahaiset fiksusti välttävät taistelua toistensa kanssa, jos sen vain voi välttää. Niiden taktiikka on näyttää, että ”meitä on täällä näin paljon, meidän pesää ei vallata, menkää pois!” (Jos muurahaisia ei ole pesässä paljon, ne yrittävät pysyä piilossa.)

Kymmenen vieraan muurahaisen houkuttamana saunanlattialla saattaa äkkiä hääriä viisisataa muurahaista. Seuraavaksi on imurin vuoro…

Vaihe 2: myrkytä. Edellisestä vaiheesta opimme, miksi jonkun typerän raidin suihkuttelu on turhaa puuhaa. Myrkyn pitää olla sellaista mikä ei tapa heti, vaan muurahaiset kuljettavat sitä pesäänsä sisarustensa, emonsa ja toukkiensa ruuaksi. (Kanelin riputtelut, lattioiden pesut ja vastaavat jipot eivät myöskään ole muurahaiselle esteitä, korkeintaan hidasteita.)

Pitkävaikutteista myrkkyä voi tietysti ostaa kaupasta, mutta mitä hauskaa siinä olisi? Asiantuntijan vihje muurahaismyrkyksi on viina!

Sokerimuurahaiset ovat nimensä veroisia, 50 prosenttinen etanolikin uppoaa niihin hienosti, kun siihen sekoittaa relusti sokeria.

Kirjoitin samoista muurahaisten hävityskonsteista seitsemän vuotta sitten. Silloin oli käynnissä toinen hävityskokeilu. Nyt on takana neljä testikierrosta kahdessa eri talossa ja kaupungissa ja viides kokeilu on käynnistynyt.

Alan pikkuhiljaa epäillä, että ehkä näillä konsteilla on oikeastikin voinut ollut vaikutusta siihen, että muurahaiset ovat aina kadonneet. Ehkä.

Alkoholikonstin viehätystä kieltämättä vähensi se, että se pitää ostaa kalliilla rahalla Alkosta. Aikanaan muurahaistutkijana laimentelin muurahaismyrkyt 96 tai 99 prosenttisesta spriistä – ysiysiin säilöttiin maastossa dna-näytteet, ysikutosella pestiin laboratoriossa pöydät, koska etanoli on halpa ja hyvä liuotin (sic!). Denaturoitujen juttujen käyttäminen ei olisi tieteellistä, koska niissä on muitakin myrkkyjä kuin etanolia.

Ei välttämättä nobelin, mutta ehkä ig-nobelin arvoinen tutkimuskohde olisi, että miten ihmeessä muurahaiset kestävät niin hyvin alkoholia. Ne juovat 50 prosenttista etanolia takaruumiinsa aivan pullolleen ilman ihmeempiä havaittavia vaikutuksia. Tarkkailin etanolia keränneitä muurahaisia joskus ämpärissä vuorokauden verran ja hyvin ne voivat edelleen. Nyt olen ollut huomaavinani, että etanoliliuosta juoneet muurahaiset tipahtelevat seinältä epätavallisen helposti. Takaruumis on muurahaisilla varastosäiliö, mutta luulisi, että elimistöön imeytyisi takaruumista äkkiä alkoholia vaarallisia määriä.

Tämä juttu herätti vilkasta keskustelua laisciaisen Facebook-sivulla.

(Edit: Muutettu klikkiotsikko ”Miten muurahaisista pääsee eroon” paljon paremmaksi.)

Advertisements