”Häh, miten nämä ovat elossa, vaikka olivat juuri nestetypessä”?

Japanista kuuluu kummia, yhden lajin juotikkaat selviävät hengissä vaikka ne jäädytetään nestemäisellä typellä noin -200 asteeseen (Suzuki 2014).

Olisi ihan kiinnostavaa tietää, että miten juotikkaat sen tekevät – ja ennen kaikkea miksi?

Kiinnostavaa olisi myös tietää, miten juotikkaan äärimmäinen pakkasensietokyky saatiin selville – se ei varmasti käynyt niin, että joku päätti kokeilla, että ”laitanpa juotikkaita nestetyppeen ja katson jäävätkö ne henkiin”… eivät tietenkään voi jäädä…!?

Juotikaslaji, jolla poikkeuksellinen pakkaskestävyys huomattiin, on nimeltään Ozobranchus jantseanus. Miksi juuri se? O. janzeanus on kilpikonnien loinen samoin kuin suvun muut kuusi lajia. Miksi yhdelle kilpikonnan loisjuotikkaalle on kehittynyt kyky kestää superkylmiä lämpötiloja? Kilpikonna ja juotikas sen kyydissä joutuvat välillä alle nollan asteen lämpötiloihin, totta, mutta niin käy aika monelle muullekin eläimelle.

Jotkin muutkin eläimet kestävät tosikylmiä lämpötiloja, mutta ne tarvitsevat kylmänkestävyyteen valmistautumisaikaa. Esimerkiksi karhukaiset valmistautuvat lepotilaan poistamalla kehostaan vettä, että se ei pääsisi jäätyessään ja laajetessaan rikkomaan soluja. Jos aktiivisen karhukaisen laittaa varoittamatta kahteensataan pakkasasteeseen, se kuolee hetkessä.

O. janzeanus juotikkaat voi dipata nestetyppeen ilman ennakkovaroituksia – vaikka useampaan kertaankin – ja vaikka jättäen ne sinne välillä pariksi vuodeksi… Mainittakoon myös että juotikkaat voi syväjäädytyksestä herätettyinä jättää ilman ruokaa (lue: kilpikonnan veri) useiksi viikoiksi ja ne selviävät siitäkin.

Juotikastutkimus on japanilaisen tutkimusryhmän työn tulosta. Kuvittelen, että tutkimus sai alkunsa jotenkin näin: Tutkimusryhmä jäsen säilöi juotikkaita nestetyppeen jotain myöhempää tutkimusta varten. Ällistyksekseen tutkija huomasi sitten, että nestetypestä otetut näytteet alkoivat mönkiä!

Ehkä tutkija vielä ajatteli, että tässä täytyy olla käynyt joku moka ja tämä toisti kokeen pariin kertaan ennen kuin meni huutamaan käytävälle: ”Hei kaverit, otin nämä iilimadot justiin tuolta typestä ja katsokaa nyt niitä, ne elää!” – tai, Japanista kun on kyse, niin ehkä tutkija meni ryhmänjohtajan luokse ja sanoi itsensä hilliten: ”Konnichiwa, Suzuki-san, huomasin tässä juuri tällaisen mielestäni aika erikoisen jutun…

Lähde: Suzuki, D., Miyamoto, T., Kikawada, T., Watanabe, M. ja Suzuki, T. 2014: A leach capable of surviving exposure to extremely low temperatures. Plos One 9: e86807.

Advertisements